Helmet 2017 -lukuhaaste suoritettu

Book Journal

Vuoden 2017 Helmet-lukuhaaste on täten osaltani suoritettu! Sain viisikymmentä haastekohtaa täyteen 32:lla kirjalla (olen ronskisti ruksinut yhdellä kirjalla suoritetuksi parhaimmillaan neljäkin eri haastekohtaa) ja vuottakin oli tässä vaiheessa vielä pari viikkoa jäljellä, joten pysyin hyvin aikataulussa. Sen sijaan olen huimasti jäljessä lukemistani kirjoista bloggaamisesta. Voi minua! No, onneksi mikään ei kiellä lisäämästä blogitekstejä jälkikäteen.

Tämä oli ensimmäinen vuosi, jona olen ottanut osaa tähän lukuhaasteeseen. Haastekohtiin sopivan luettavan etsiminen oli hauskaa eikä tuntunut lainkaan rajoittavalta, ja pääasiassa tarvittavat kirjat löytyivät helposti. Minulla oli käytäntönä merkitä kohtia suoritetuksi, kun kohdalle osui ensimmäinen kirja, joka täytti jonkun kohdista, ellei sitten mielessäni ollut jo valmiiksi joku tietty teos tiettyä haastekohtaa varten. Haaste ohjasi toki lukuvalintojani jonkin verran (varsinkin loppupuolella), mutta useat kohdat täyttyivät kuin itsestään ihan jo pelkästään sillä, että luin kirjoja jotka olisin muutenkin lukenut.

Jotkut haastekohdat osoittautuivat kuitenkin muita hankalammiksi täyttää. Yksi askarruttavista kohdista oli kirja, joka lisää hyvinvointiani; en halunnut lukea mitään self help -opasta, ja lopulta päädyin täyttämään tämän kohdan hieman tulkinnanvaraisella tavalla. Kirja, jossa kukaan ei kuole oli yllättävän hankala kohta sekin; miten kirjoissa kuoleekin niin mahdottomasti väkeä! Päänvaivaa aiheuttivat myös kohdat kirjasta, joka on jonkun muun kuin alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama, tai kertoo aiheesta, josta tiedän hyvin vähän tai on elämäkerta tai muistelmateos – nämä sain täytettyä kaikeksi onneksi lopulta yhdellä ja samalla kirjalla. Myös mielekästä politiikasta tai poliitikosta kertovaa kirjaa oli hankala löytää, ja tämänkin kohdan täytin sitten melko vapaasti. Ikääntymisestä kertova kirja oli hankalampi kohta kuin oletin, mutta viime hetkellä keksin sopivan kirjan tähänkin kohtaan.

Luin haastetta varten seuraavat kirjat:

Sami Hilvo: Viinakortti

Tärkeästä aiheesta kirjoitettu kirja, jonka tarina kosketti, mutta jonka sirpaleinen ja minimalistinen kirjoitustyyli ei ollut minun makuuni. Tällä kirjalla merkitsin suoritetuksi haastekohdat 8 (suomen historiasta kertova kirja) ja 42 (esikoisteos).

Robin Hobb: Fool’s Errand

The Tawny Man -trilogian aloitusosa oli positiivinen yllätys, sillä saman sarjan aiempi kirjakolmikko, The Farseer Trilogy, aiheutti minulle aikoinaan niin kammottavan pettymyksen, että olin vähällä jättää tämän tarinan jatkotrilogian kokonaan lukematta. Onneksi luin kuitenkin, sillä pidin lopulta Fool’s Errandista kovasti. Tällä kirjalla merkitsin suoritetuksi haastekohdat 7 (salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja), 31 (fantasiakirja) ja 41 (kirjan kannessa on eläin).

Marko Hautala: Itsevalaisevat

Kaiken Itsevalaisevista kuulemani perusteella odotin ahdistuvani ja kammottuvani tästä kirjasta paljon enemmän kuin lopulta kävi. Tästä huolimatta pidin kyllä lukemastani, ja raskaista teemoistaan huolimatta kirjan luki nopeasti. Minulla oli vähän hankaluuksia sijoittaa tätä kirjaa tähän lukuhaasteeseen, mutta lopulta löysin kohdan, jonka kirja täytti ainakin jollakin tavalla. Tällä kirjalla merkitsin suoritetuksi haastekohdan 44 (kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta).

Jeffrey Eugenides: Virgin Suicides – Kauniina kuolleet

Tämän kirjan olin lukenut joskus aiemminkin siihen ihastumatta, ja nyt uudelleen luettuna muistin jälleen, miksi tämä ei vain ole minun kirjani. Inhottavan voyeristisen limainen tunnelma esti minua tälläkin kertaa ottamasta huomioon päällimmäisen töhnäkerroksen alla mahdollisesti piileviä runsaita tasoja ja symboliikkaa. Tämän kirjan pohjalta on ilmeisesti tehty myös elokuva, joten tällä kirjalla merkitsin suoritetuksi haastekohdan 32 (kirja on inspiroinut muuta taidetta).

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta

Ensimmäinen niistä kolmesta Jääskeläisen romaanista, jotka tänä vuonna tulisin lukemaan (sitä tosin en vielä tätä lukiessani tiennyt). Jääskeläisen esikoisteos sai ajoittain minussa aikaan kauhunpuistatuksia sillä tavalla, jota olin odottanut aiemmin lukemaltani Itsevalaisevilta – Lumikko ja yhdeksän muuta oli välillä aidosti pelottava! – ja samalla se oli kiehtova, hauska, traaginen ja kovin erinomainen. Erikoislisäpisteitä ihanasta kirjailijoiden myytillistämisestä. Tällä kirjalla merkitsin suoritetuksi haastekohdan 28 (kirja kirjailijalta, jolta olen aiemmin lukenut vain yhden kirjan).

Alice Hoffman: Ihmeellisten asioiden museo

1910-luvun New Yorkiin sijoittuva historiallinen romaani, jonka asetelma kummajaisnäyttelyineen ja salaperäisyyksineen oli varsin kiehtova lähtökohta. Alussa olinkin viehättynyt lukemastani, mutta jossain kohtaa viehätys laimeni jonkin verran, vaikka ei ihan kokonaan kadonnutkaan. Ihan kelpo kirja tämä silti oli, vaikkei mielestäni lopulta ollutkaan yhtä hyvin kuin olisin toivonut sen olevan. Tällä kirjalla merkitsin suoritetuksi haastekohdan 23 (käännöskirja).

Astrid Lindgren: Veljeni, Leijonamieli

Yksi lapsuuteni suosikkikirjoja. En ollut tainnut lukea tätä uudestaan sitten lapsuuteni, ja nyt aikuisena näin tarinan varmasti vähän eri valossa kuin silloin, mutta pidin siitä edelleen. Lapsena en tosin ollut kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka yksi kirjan sanomista tuntuu olevan jokseenkin sellainen että “parempi kuolla kuin elää vammautuneena”, mikä kuulostaa aika julmalta. Nostalgiapisteitä tämä silti sai. Tällä kirjalla merkitsin suoritetuksi haastekohdat 22 (kuvitettu kirja) ja 37 (kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta).

Siri Pettersen: Odininlapsi

Halusin ihan hirvittävästi pitää tästä kirjasta, mutta lopulta jouduin toteamaan että tämä oli minusta yksinkertaisesti vain todella huono. Tiedä sitten, oliko kyse tarinasta itsestään, varsinaiseen tekstiin liittyvistä tönkköyksistä vai siitä, että petyin, kun en pitänytkään kirjasta odottamallani tavalla, mutta tämä oli joka tapauksessa ehkä tämän haasteen kirjojen joukosta kaikista suurin pettymys. Tällä kirjalla merkitsin suoritetuksi haastekohdan 2 (kirjablogissa kehuttu kirja).

Kirsi Alaniva: Villa vietin linnut

Voimakastunnelmainen ja lihallinen pienoisromaani, jonka tunnelma ja miljöö (ja kansikuvakin; ne haalistuneella tapettitaustalla luikertelevat selkärangat!) voisivat yhtä hyvin olla suoraan minua varten räätälöidyt. Maagista tunnelmaa, makaaberia kauneutta. Tällä kirjalla merkitsin suoritetuksi haastekohdat 10 (kirjan kansi on mielestäni kaunis), 26 (sukutarina) ja 50 (kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja).

Pajtim Statovci: Tiranan sydän

Hyvin mahdollisesti se Paras tänä vuonna lukemani kirja, jonka sivujen kääntely jätti sydämeni paperihaavoille. Tarina oli niin koskettava ja raastava ja hyytävä, että jouduin lukujen välissä pitämään hengittelytaukoja ennen kuin pystyin jatkamaan. Tällä kirjalla merkitsin suoritetuksi haastekohdan 47 (kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit, tässä tapauksessa kohdat 2 ja 28).

Tove Jansson: Kesäkirja

Hiljaisella tavalla viisas kirja, joka oli roikkunut luettavien listallani ties kuinka pitkään ja jonka kesän kauneuden kuvauksien taustalla aistin viehättävästi myös elämän kauneuden kääntöpuolen läsnäolon ja lähestyvän syksyn. Harmittaa, kun en kuitenkaan ihastunut tähän kirjaan niin kuin olisin halunnut, siitäkin huolimatta, että sillä on ehdottomasti monia hyviä puolia. Tällä kirjalla merkitsin suoritetuksi haastekohdat 3 (suomalainen klassikkokirja), 5 (kirjassa liikutaan luonnossa) ja 25 (kirja, jossa kukaan ei kuole).

Sarah Winman: Kani nimeltä jumala

Äärimmäisen hyvin alkanut kirja, joka jossain vaiheessa muuttuikin sitten kokonaan eri tarinaksi kuin mitä luulin olevani lukemassa, eikä loppupuolisko ollut alkuun verrattuna enää yhtä paljon minun mieleeni. Kokonaisuutena pidin tästä joka tapauksessa. Tällä kirjalla merkitsin suoritetuksi haastekohdat 1 (kirjan nimi on mielestäni kaunis) ja 16 (ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja).

Kim van Alkemade: Lapsi numero 8

Tämän kirjan takakannessa luvataan, että kyseessä on tarina New Yorkissa juutalaisessa lastenkodissa lääketieteellisten kokeiden uhriksi lapsena joutuneesta naisesta, joka saa tilaisuuden kostaa kokemansa kokeet tehneelle lääkärille. Takakansiteksti herätti mielenkiintoni, ja kun kirja sattui tulemaan vastaan kirjastossa, lainasin sen luettavakseni. Onneksi tein näin enkä ostanut suoraan omaan hyllyyn odottamaan lukemista, kuten minulla (ehkä liiankin) usein on tapana tehdä, kun kohtaan mahdollisesti mielenkiintoisen kirjan, sillä tämä kirja ei sitten lopulta ollutkaan minun mieleeni; minusta teksti oli kovin kankeaa tai jopa huonoa, eikä itse tarinakaan lopulta pelastanut kokonaisuutta. Tällä kirjalla merkitsin suoritetuksi haastekohdan 14 (valitsin kirjan takakannen tekstin perusteella).

George Orwell: 1984

Ankean ahdistava, kylmäävä ja lohduton tarina, joka sai toivomaan onnellista loppua, mutta ei lopulta todellakaan tarjonnut sellaista. Kaikessa kammottavuudessaan kuitenkin vaikuttava ja mielenkiintoinen. Tämä dystopiaklassikko oli roikkunut lukilistallani iäisyyden, joten tällä kirjalla merkitsin suoritetuksi haastekohdan 43 (kirja, jonka lukemista olen suunnitellut pidempään).

Emma Healey: Elizabeth Is Missing

Kirja, jossa muistisairas vanha nainen yrittää selvittää ystävänsä katoamista. Muistisairas minäkertoja oli hyvin ja uskottavasti toteutettu (ja ajoittain myös melkoisen raastavan surullista luettavaa; oma isoäitini sairasti alzheimeria, ja osa kuvauksista oli kipeän osuvia) ja muistisairauden viemien ja hajottamien muistojen takaa paljastuvat salaisuudet avautuivat kutkuttavasti pala palalta. Mietin ensin, että olisinko merkinnyt tällä kirjalla suoritetuksi kohdan ikääntymisestä kertovasta kirjasta, mutta totesin sitten, että vaikka kirjan päähenkilö on vanha, kirja ei kuitenkaan varsinaisesti kerro ikääntymisestä. Tällä kirjalla merkitsin lopulta suoritetuksi haastekohdan 35 (kirjan nimessä on erisnimi).

Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo

Aivan alussa pidin tätä klassikkoa äärimmäisen turhanpäiväisenä jaaritteluna, mutta sitten olinkin jo aivan huomaamattani imautunut mukaan tarinaan. Austenin terävät huomiot ja hienovarainen huumori miellyttivät niin kovasti, ettei minua lopulta tympäännyttänyt enää yhtään seurata yläluokan avioliittohaihaitteluja ja romanssikuvioita, vaan päädyin pitämään kirjasta aika tavalla. Tällä kirjalla merkitsin suoritetuksi haastekohdan 38 (kirjassa mennään naimisiin).

John Tiffany & Jack Thorne: Harry Potter and the Cursed Child

Ensimmäinen pitkästä aikaa lukemani näytelmä ja koko vuonna lukemistani teoksista ylivoimaisesti kaikista huonoin ja tuskallisin lukea. Tämä potterversumin maineella ratsastava sysipaska kammotus saisi minun puolestani vieriä jonnekin minne aurinko ei paista ja pysyä siellä. Aaaargh. AARGH. Tällä kirjalla merkitsin suoritetuksi haastekohdan 18 (kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa).

Riitta Jalonen: Kirkkaus

Kirja, jolta odotin aivan valtavasti, mutta johon sitten lopulta petyin ymmärtämättä täysin itsekään, miksi. Kaiken piti olla kohdillaan, mutta jäin auttamatta tapahtumien ulkopuolelle eikä tarina koskettanut sillä tavalla kuin olin toivonut. Pitänee kuitenkin ehkä jonakin päivänä palata tämän kirjan pariin uudemman kerran, josko silloin olisin sen kanssa enemmän samalla aaltopituudella. Tällä kirjalla merkitsin suoritetuksi haastekohdan 17 (kirjan kannessa on sinistä ja valkoista).

Michael Ende: Tarina vailla loppua

Jonkun sortin lastenkirja- ja fantasiaklassikko, jonka muistan ainakin aloittaneeni joskus lapsena, mutta tuskin luin sillä kertaa loppuun. Tälläkään kierroksella kirja ei hurmannut; idea kirjasta, joka kirjaimellisesti imaisee lukijansa mukaan tarinaansa oli kuitenkin toimiva ja lisäksi pidin siitä, että päähenkilö päätyi toimimaan tyhmästi ja jopa julmasti, eikä ollut alusta loppuun saakka yksiselitteisen hyvä. Päähenkilön oman sisäisen mänttiyden päihittäminen laskettakoon sankarilliseksi teoksi, joten tällä kirjalla merkitsin suoritetuksi haastekohdan 21 (sankaritarina).

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Sielut kulkevat sateessa

Jokseenkin arkisista kuvioista alkava tarina, joka päätyy lopulta ihan eri maailmoihin. Tämä oli toinen tänä vuonna lukemani Jääskeläisen romaani, ja se olisi istunut erittäin hyvin kohtaan, jossa haettiin uskontoa tai uskonnollisuutta käsittelevää kirjaa. Olin kuitenkin jo täyttänyt tämän kohdan toisella kirjalla, joten tällä teoksella merkitsin suoritetuksi haastekohdan 20 (kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö).

Salvador Dalí: Neron päiväkirja

Tätä luki kuin jotakin absurdia fiktiota; koskaan en voinut olla varma, mikä suuren ja mahtavan Dalín kertomasta on totta ja mikä tarinaa. Häpeilemätöntä itseylistystä ja niin uskomattomiin sfääreihin nousevaa omakehua, että se oli jo hauskaa. Tällä kirjalla merkitsin suoritetuksi haastekohdat 11 (jonkun muun kuin alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja), 36 (elämäkerta tai muistelmateos) ja 48 (kirja aiheesta, josta tiedän hyvin vähän).

Kate Beaton: Hark! A Vagrant

Verkkossakin luettavissa olevan erinomaisen Hark! A Vagrant -sarjakuvan paperiversio, jonka olen hankkinut hyllyymme, koska nämä ilmeikkäästi piirretyt (lähinnä) historiasta ja kirjallisuudesta sekä muusta taiteesta ammentavat sarjakuvat jaksavat hauskuuttaa kerta toisensa jälkeen. Nauruhan tunnetusti pidentää ikää, joten tällä kirjalla merkitsin luetuksi haastekohdan 4 (kirja lisää hyvinvointiani).

Alan Bradley: Kuolema ei ole lasten leikkiä (Flavia de Luce, #2)

Flavian seikkailujen toinen osa oli yhtä mukavaa luettavaa kuin ensimmäinenkin. Sarjan päähenkilö muistuttaa kaikessa kalmaisuudessaan ja rasittavassa pikkuvanhuudessaan nuorempaa itseäni siinä määrin, että kirjan parissa oli varsin kotoisa olo. Toki tästä kotoisuudesta on varmasti kiittäminen myös sitä, että tässäkin osassa tapahtumien miljöö on eräänlainen vanhahtavien brittidekkarimiljöiden perikuva ja täten kovin tuttu ja turvallinen. Tällä kirjalla merkitsin suoritetuksi haastekohdat 13 (kirja “kertoo sinusta”), 15 (kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen), 24 (kirjassa selvitetään rikos) ja 29 (kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluan oppia).

Terry Pratchett: Jingo (Discworld, #21)

Taatun viihdyttävää ja nerokasta Pratchettia! Tämän varasin varta vasten kirjastosta saadakseni täytettyä kohdan politiikasta tai poliitikosta kertovasta kirjasta. Minulla oli näet muistikuva, että jokin tietty Ankh-Morporkin vartion vaiheita seuraava Kiekkomaailma-sarjan kirja käsitteli nimenomaan tätä aihetta, mutta en kuollaksenikaan muistanut varmasti, mikä niistä se oli – ja niinhän siinä kävi, että veikkaukseni osui pieleen eikä tämä ollut juuri se nimenomainen kirja, jota etsin, mutta onneksi se ei myöskään osunut kauas haetusta aiheesta. Tällä kirjalla merkitsin siis suoritetuksi haastekohdan 12 (politiikasta tai poliitikosta kertova kirja).

Minna Rytisalo: Lempi

Taitavasti kirjoitettu tarina, jossa kolmen kertojaäänen myötä muodostuu kuva neljännestä henkilöstä, naisesta nimeltä Lempi. Vaikka Lempi kirjan nimessä tarkoittaneekin ensisijaisesti henkilön nimeä, sen voi katsoa tarkoittavan myös tunnetilaa eli rakkautta, ja koska olin jo aiemmin täyttänyt kohdan kirjasta, jonka nimessä on erisnimi, käytin tätä jälkimmäistä tulkintaa hyödykseni ja lopulta merkitsin tällä kirjalla suoritetuksi haastekohdat 6 (kirjassa on monta kertojaa), 5 (kirjan nimessä on tunne) ja 25 (suomalaisesta naisesta kertova kirja).

Liane Moriarty: Mustat valkeat valheet

Tämä kirja päätyi hyllyymme ilmaiseksi saatuna, muuten olisin tuskin ikinä hankkinut sitä hyllyymme, ja tuskin olisin myöskään koskaan tullut lukeneeksi sitä, jos lukuhaasteessa ei olisi ollut kohtaa oseanialaisen kirjailijan kirjoittamasta kirjasta (Liane Moriarty näet näkyy olevan kotoisin Australiasta). Tätä lukiessani olin jokseenkin vieraalla maaperällä (kirjan voinee jossain määrin laskea chick-litiksi?), ja vaikka tämä ei ollut niin hömppää kuin ensivaikutelmani antoi olettaa, ei se kuitenkaan ollut minun tyyliseni opus. Tällä kirjalla merkitsin suoritetuksi haastekohdan 32 (oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja).

Metti Löfberg: Nervosa

Nervosaa oli siinäkin mielessä mielenkiintoista lukea, että olin kirjailijan kanssa samassa Viita-akatemiaryhmässä ja pääsin lukemaan jokusen luvun tästä tekstistä kun se oli vielä keskeneräinen, ja valmiin lopputuloken näkeminen oli todella huisia. Nervosa ei ole aiheeltaan kevyimmästä päästä, mutta raskaslukuinen se ei ole. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kotikaupunkiini, joten tällä kirjalla merkitsin suoritetuksi haastekohdan 27 (kotipaikkakuntaani liittyvä kirja).

Jessie Burton: The Miniaturist

1600-luvun lopun Amsterdamiin sijoittuva tarina, jonka tunnelma on koko ajan jotenkin uhkaava ja pahaenteinen. Kirja on ilmeisesti saanut innoituksensa Amsterdamissa sijaitsevan Rijksmuseumin kokoelmiin kuuluvista nukketalokaapeista, joten tällä kirjalla merkitsin suoritetuksi kohdan 9 (toisen taideteoksen inspiroima kirja).

Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu

Muumilaakson marraskuu on haikeassa melankolisuudessaan toinen varsinaisista muumikirjasuosikeistani (se toinen on Muumipappa ja meri). Tässä(kin) tarinassa suuressa osassa tuntuu olevan se, ettei kaikki ole aina hyvin; jotakin puuttuu, asiat eivät ole niin kuin pitäisi. Silti yritetään pärjätä, ja ehkä lopuksi käy hyvin. Ainakin joillekin. Yksi kirjan hahmoista on ikivanha Ruttuvaari, jonka ansiosta merkitsin tällä kirjalla suoritetuksi haastekohdan 39 (ikääntymisestä kertova kirja).

Rudyard Kipling: Viidakkokirja

Näissä tarinoissa haisi paikoitellen todella vahvasti siirtomaa-ajan ryönä, mutta tarinat onnistuivat silti olemaan viehättäviä ja hauskoja jopa siinä määrin, että en ainakaan välittömästi kirjan luettuani siirtänyt teosta hyllystämme poistopinoon. Vanha (kaiketi alkuperäinen) suomennos oli minusta mukava lukea, vaikkakin vähän hupsu yölepakoineen ja oranssipuineen. Tällä kirjalla merkitsin suoritetuksi haastekohdat 33 (kirja kertoo Intiasta) ja 34 (kirja kertoo ajasta, jota en ole elänyt).

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Väärän kissan päivä

Kolmas tänä vuonna lukemani Jääskeläisen romaani ja samalla myös yksi hienoimmista tänä vuonna lukemistani kirjoista. Jälleen kerran jokseenkin tavanomaisen ja arkisen lähtöasetelman takaa paljastui kaikenlaista vänkää, uskomatonta ja jännittävää. Suorastaan hengästyttävä tarina, joka on välillä hykerryttävän hauska, seuraavassa hetkessä surullinen ja koko ajan jännittävä, mielenkiintoinen ja kertakaikkisen huisi. Tällä kirjalla merkitsin suoritetuksi haastekohdat 19 (yhdenpäivänromaani) ja 49 (vuoden 2017 uutuuskirja).

Sapfo: Iltatähti, häälaulu

Sapfon säilyneet runonpirstaleet Pentti Saarikosken suomentamana. Siitäkin huolimatta, että suuri osa teksteistä koostui katkelmista, joskus vain muutamasta hajanaisesta sanasta, nämäkin riittivät usein luomaan mielikuvia ja kokonaisia tarinoita minun päässäni. Sapfo eli Lesboksen saarella 600 vuotta ennen ajanlaskun alkua, ja koska aikaa on niistä päivistä jo jonkin verran kulunut, katson, että voin tällä kirjalla merkitä suoritetuksi haastekohdan 40 (kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä).


Ensi vuoden Helmet-lukuhaasteen haastekohdat julkaistaan pian, ja sikäli jos kohdat eivät yllättäen ole aivan epäinspiroivia, niin luulenpa hyvinkin ottavani haasteen vastaan myös vuonna 2018. Sitä odotellessa!

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.